Kokonniemen kylä sijaitsi Lahdenpohjan edustalla Sieklahden vasemmalla rannalla parin kolmen kilometrin päässä kauppalasta vettä pitkin.

Tietä pitkin matkaa kertyi 6 -7 kilometriä. Kokonniemen kyläntie erkani Sortavalan maantiestä parin kilometrin päässä Lahdenpohjasta ja kulki Rauhalan kasarmialueen ja Lahdenpohjan kylän läpi, ennen kuin tuli Kokonniemeen.

Kokonniemen rajanaapureita olivat Lahdenpohjan kylän lisäksi Kurenranta, Sorola, Rukola, vähän Miinalakin sekä Miklin kylän ulkopalsta Sortavalan tien pohjoispuolella.

Kokonniemi oli kaunis Laatokan rantakylä. Sen maisemaan kuuluivat kesäisin auringossa välkkyvä Laatokka ja jylhät kalliorannat, monet niemet, lahtien poukamat ja saaret, joista suurin oli Otasaari kylän eteläkärjessä. Kylä oli kolmelta suunnalta Laatokan lahtien ympäröimä. Rukolaan päin oli laaja Mustalahti, etelässä Sieklahtea ja Niillahti, lännessä Sahalahti ja Kokonlahti.

Tärkeä “vesi” oli lisäksi Mummolampi kylän keskivaiheilla. Tämä kallioiden, metsien ja peltojen ympäröimä kirkasvetinen, kalaisa lampi oli noin kilometrin pituinen ja 250 - 300 metriä leveä. Siihen laski neljä puroa ja siitä oli laskuoja Laatokkaan. Mummolammen vesi oli huomattavasti lämpimämpää kuin suuren ja syvän Laatokan vesi, joten se oli suosittu uimapaikka. Lammen länsipäässä olevan Saarenkallion rantaan oli RT3 (Rannikkotykistörykmentti 3) rakentanut uimakopit, hyppytelineet ja -laudat, ja niitä käytettiin ahkerasti.

Kylä oli pitkänomainen ja kiilamainen. Mummolammen eteläpuolella olivat Mikkolan mäki ja Opotan pellot, pohjoispuolella Suurmäen alue rinteineen, metsineen ja pikku soineen. Lammesta koilliseen olivat Malkiin ja Peron alueet ja Sortavalan tien molemmin puolin Olpikan pelto- ja metsäalue.

Kylässä ei ollut erityistä keskustaa, vaan talot olivat hajallaan useissa enemmän tai vähemmän toisiaan lähellä olevissa ryhmissä. Vuonna 1869 suoritetun isojaon jälkeen kylässä oli seitsemän perintötilaa, joita myöhemmin jaettiin moneen kertaan. Ennen sotia 1930-luvun lopussa kylässä oli 30 taloa.

Kokonniemen maamerkki oli Linnankannan niemeke kylän eteläpäässä. Sitä ei voinut olla näkemättä, kun katseli Lahdenpohjasta Sieklahdelle päin. Itä-pohjoissuuntaan Linnankannassa oli 52 metriä korkea kohtisuora kallioseinämä. Linnankanta on yksi Jaakkiman rautakauden linnavuorista, joita on todennäköisesti käytetty puolustustukikohtina vihollista vastaan. Linnankannan ja mantereen välinen Hiekkasalmi rantoineen oli suosittu uinti- ja retkeilypaikka.

Kylässä ollut Lehmusniemen lava tunnettiin yleisesti. Jaakkiman Kisa oli rakennuttanut tälle Antti Bergin maista vuokratulle niemelle tanssilavan, joka oli kesäisin hyvin suosittu. Lehmusniemi kuului erityisesti paikalliseen juhannuksen viettoon. Silloin siellä poltettiin komea juhannuskokko, jota tultiin kauempaakin ihailemaan.

Kokonniemi kuului Kurenrannan, Rukolan ja Sorolan kylien kanssa Savimäen jakokuntaan, jossa jouduttiin kärsimään pisimpään Jaakkimassa lahjoitusmaa-olojen epävarmuudesta, mikä oli esteenä maanviljelyn kehittämiselle. Kun lahjoitusmaa-aika päättyi Savimäen osalta v. 1862, maanviljelyn kehitys vauhdittui. Maanviljelys oli ennen sotia Kokonniemen tärkein elinkeino, leipä hankittiin omista pelloista. Viljavien peltojen ja hyvien metsien ansiosta maanviljelyllä ja siihen liittyneellä karjanhoidolla tuli hyvin toimeen.

Koska asuttiin Laatokan rannalla, kalastus oli kylässä tärkeä sivuelinkeino. Nuottaa vedettiin ja muikkusaaliit olivat usein suuria, esim. Surmasalmessa asemapäällikkö Kivisen huvilaa vastapäätä oli hyvä nuottapaikka. Muita hyviä apajapaikkoja olivat Louhenotsa, Miekkaniemi, Silasenniemi ja Ojatsinlahti, joka oli lähinnä luukala-apaja. Omiksi tarpeiksi erilaisilla pienemmillä pyyntivälineillä kalastivat kaikki. Monesta talosta käytiin myös Lahdenpohjassa työssä, merkittävimpänä työnantajana Laatokan Puu Oy.

Lahdenpohjan läheisyys löi leimansa Kokonniemen elämään ja kehitykseen. Kylässä ei ollut kauppaa eikä muitakaan palveluja, koska ne olivat Lahdenpohjassa lähes näköetäisyydellä. Vaikka Kokonniemi oli vankka maanviljelyskylä, siitä oli kehittymässä myös jonkinlainen Lahdenpohjan asumalähiö. Huviloitakin oli alettu rakentaa.

Kokonniemi oli  saamassa oman kansakoulun syksyllä 1944, mutta tämäkin asia jäi kesken evakkoon joutumisen vuoksi.

Ja yhä Kokonniemi siellä odottaa

ja yhä kallioillaan hongat humajaa.

Siell´ loistaa auringossa laineet Laatokan

ja kukat monenlaiset luonnon vehmahan.

Vaikk´ evakkoon vei sota meidät sieltä,

sen rakkaat muistot yhä lämmittävät mieltä.

Vie sinne aatoksemme aina vaan,

ei unohdu tuo kylä milloinkaan.

Sirpa Lassila