REUSKULA – KYLÄ KOILLISESSA JAAKKIMASSA

Reuskulan kylän halki kulki Lahdenpohjan ja Sortavalan välinen maantie. Niin Sortavalaan kuin Lahdenpohjankiin matkaa kertyi noin kaksikymmentä kilometriä.

Monet järvet, kuten Ahvenjärvi, Pitkäjärvi, Poikelusjärvi, Varonen, Vaskilampi, Pyöräkkölampi, Koverolampi ja Salolampi sekä Laatokan Möklahti antoivat kylän asukkaille paljon niin taloudellisesti kuin vapaa-ajanviettoonkin. Kaloja narrattiin järvistä verkoilla, rysillä ja katiskoilla. Suurimmassa järvessä Ahvenjärvessä oli Koivusaari, Lammassaari ja jyrkkärantainen Vuorisaari. Koivusaari oli hyvin kaunis, ja sinne mentiin kesäisin vieraiden kanssa soutelemalla. Vuorisaari oli mandoliinon muotoinen. Nuoret kokoontuivat sinne tanssimaan, ja siellä poltettiin juhannuskokkoja, jotka tehtiin mm. vanhoista veneistä.

Osuuskuntia

Reuskulassa elettiin maanviljelyksestä lähes kaikissa noin sadassa talossa. Monet osuuskunnat yhdistivät kylän väen toisiinsa. Raha-asiat hoidettiin Reuskulan Osuuskassassa. Ahvenjärven rannalla sijaitsi Reuskulan Osuusmeijeri. Puhelinosuuskuntakin toimi jonkin aikaa Maikki Tolkin hoitamana. Oman puhelinosuuskunnan pito oli kuitenkin kallista, joten siitä luovuttiin. Kylä pärjäsi yhdellä puhelimella, joka oli sijoitettuna Jaakkiman Osuuskaupan myymälään. 

Puimaosuuskunta, oja-auraosuuskunta ja sonniosuuskunta olivat maanviljelijöille tärkeitä.

Ennen Osuuskauppaa kauppiaina toimivat Ketomäki, Kosonen, Majuri ja Rouhiainen.

Lahdenpohjan-Sortavalan tien tuntumassa oli Natrin talot, ja siitä pellon takana kansakoulu. Koulu oli kolmiopettajainen.

Arjen keskellä tehtiin yhtä ja toista

Kylässä asui taitavia miehiä mm. Jaakko, Juho ja Pekka Saikkonen, jotka tekivät rekiä ja kärriä. Ja nämä menopelit tunnettiin kylän ulkopuolellakin. Puuseppä Juho Auvinen oli taitava. Veneentekijä Antti Mustonen (Kinnin-Antti) ajeli omatekoisella moottoriveneellä Ahvenjärvellä ja valmisti veneitä myyntiinkin.

Marttayhdistyksessä emännät ja tyttäret oppivat mm. uusia ja tarpeellisia käsitöitä ja virkistyivät arkisista kotitöistä. Marttayhdistys perustettiin vuonna 1926, ja puheenjohtajana oli koko ajan rouva Maikki Tolkki. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 50. Naiset kutoivat kankaita ja tekivät vaatteita varsinkin talvikuukausina. Marttayhdistys järjesti kutoma-, keitto- ja karjanhoitokursseja. Ompeluseuroja pidettiin.

Reuskulan Lauluseuralla oli Haasionmäellä oma talo, ja jo vuodesta 1905 lähtien opettaja Räty johti laulajia. Lotta-Svärd –yhdityksen puheenjohtajana oli opettaja Helvi Pääkkönen.

Miehet osallistuivat kunnallisten asioiden hoitoon. Mukana kunnallisissa tehtävissä olivat mm. Feudor Kähkönen, Jaakko Majuri, Matti Natri, Olli Natri, Nuutti Raninen, Jaakko Saikkonen ja Kalle Sihvonen.

Kylä oli jaettu kolmeen kinkeripiiriin. Pyhäkoulupiirejä oli neljä, ja pyhäkouluopettajia olivat mm. Eeva Auvinen, Jaakko Kormano, Antti Majuri, Anna Ropponen, Maria Ropponen, Katri Saikkonen, Tuomas Saikkonen, ja Kalle Tikka. Hartauskokouksia myös pidettiin.

Kylän vanhimmat miehet hoitivat postiasiat. Antti Majuri kuljetti postin jalkaisin. Hevosilla hoitivat postinjaon Juho ja Eino Kormano, Jaakko Majuri ja Heikki Sinkkonen. Seppä, räätäli ja ompelijoita löytyi kylästä omasta takaa. Opettajina olivat mm. Anna-Maija Jääskeläinen, Hilja Mustonen ja Viljo Urkio.

Linja-autot kulkivat kylän tiellä Lahdenpohjasta Sortavalaan ja takaisin. Äitienpäiväjuhlia pidettiin, kesäjuhlat olivat yleensä urheilukilpailuina ja talviaikoina pidettiin hiihtokilpailuja. Tansseja järjestettiin. Vadelmia, mustikoita ja puolukoita kerättiin, niin kuin metsämansikoita ja sieniäkin. Kiimäellä oli mansikoita aivan punaisena. Lasten tehtävänä oli viedä aamuisin lehmät metsäisille maille, ja illalla taas lehmät tottelivat lapsia kotiinpäin tullessa. Lauantai-illalla ylimääräisenä tehtävänä oli taitella koivuista uudet saunavastakset.

Reuskulan Möklahti

Möklahti oli kolmen kilometrin mittainen lahti.

Siikasaari, Suuri Oksaari ja Oritkivi olivat saaria Möklahdessa. Nilos-luoto Oritkiven vieressä, lahden pohjukassa Vekaran lahti, Koilahti ja Vaavalahti muodostivat kauniita rantoja. Ylitse muiden oli kuitenkin Vekaraniemi riippakoivuineen. Ja sen niemen kärjessä olleesta kalastajien mökistä on Möklahti saanut ilmeisesti nimensä. Lähellä lahden pohjukkaa oleva Karsikkomäki viittaa vanhaan uhripaikkaan. Ja senpä vuoksi voidaan päätellä, että alueella on ollut asutusta jo hyvin kauan. Ennen Kortelan järven laskemista Laatokkaan, erotti sen Laatokasta vain muutaman sadan metri levyinen kannas. Kun kanava kaivettiin vuosina 1878-1879, laskeutui järven pinta niin, että kannas leveni lähes 800 metrin levyiseksi. Näin saatiin paljon uutta tarpeellista viljelysmaata. Kanavan laskupäässä oli koski, ja siinä mylly sekä myöhemmin kotitarvesaha.

Siinä lähistöllä asui kymmenen perhettä. Suurin osa oli maanviljelysperheitä. Talollisten lisäksi Möklahdessa asui ns. läksiäinperheitä. He asuivat vuokramökeissä ja tekivät töitä taloissa kiireisinä aikoina, kuten keväisin ja syksyisin.

Taitavia miehiä

Herastuomari Kaarlo Toro (1827-1910)oli kunnalliselämässä mukana jo 1800-luvulta lähtien. Samoin hänen poikansa Juho Toro osallistui kunnalliselämään, ja toinen poika Matti Toro oli hiljainen mies ja hoiti kotitaloa. Matin poika Kalle Toro kunnosti ja uudisti mm. myllyn. Lisäksi Kalle järjesti vesivoimaa hyväksi käyttäen myös sähkövalon omiksi tarpeikseen. Pekka Kähkönen hoiti teurastukset. Paavo Koppinen oli maanviljelijä ja kalastaja kuten monet muutkin, ja oli ”Laatokan kyntäjä” kuten Pekka Kähkönenkin. Pekka Kaljunen (Vilpon Pekka) kommentoi ihmisistä puhuttaessa: ”Voi niitä päitä”.

Riitta Reuhkala

REUSKULA – JAAKKIMAN KYLÄ  /  Katso kotisi kyläkartalta!

1   Väisänen Kalle

3   Jerkku

4   Kuurne Simo

5   Sivonen Eero

6   Karvinen Antti

7   Siili

8   Virolainen

9   Halonen

10 Malinen Jussi

11 Halonen

12 Paavilainen A

13 Paavilainen Y

14 Tolkki H

15 Hyvärinen A

16 Tolkki A

17 Kansakoulu                                 

18 Raninen M

19 Bergman J                                                          Reuskulan Martat

20 Rydenfelt T

21 Saikkonen

22 Saikkonen M

23 Saikkonen J (Myllärin Jussi)

24 Lauluseurantalo

25 Raninen Nuutti

26 Osuuskauppa

27 Osuusmeijeri

28 Sinervä Y

29 Auvinen

30 Hyvärinen Simo

31 Kormano

32 Lappalainen

33 Hyvärinen

34 Nuikka

35 Kähkönen

36 Mustonen

37 Siili

38 Pakkanen

39 Karpoff

40 Levonen Lauri

41 Tikat

42 Majuri

43 Natri Olli

44 Natri Matti

45 Sihvonen M

46 Saikkonen Pekka

47 Sihvonen Matti

48 Sihvonen

49 Sihvonen Samuli

50 Werman Jaakko

51 Sihvonen Jaakko

52 Oronrinne Matti

53 Oronrinne Jaakko

54 Sihvonen Pekko

55 Ropponen Matti

56 Sihvonen Jaakko

57 Halonen H

58 Sihvonen

59 Kaljuset

60 Tarkkoset

61 Torot

62 Toro Matti

63 Toro

64 Kuokkanen

65 Saikkonen M

66 Kaljunen Matti

67 Kähkönen

68 Mustonen A

69 Pulli Matti

70 Ropponen Matti

71 Mustonen

72 Sikiö Antti

73 Kirves

74 Jääskeläinen Pekka

75 Saikkonen Jaakko

76 Saikkonen Jussi

77 Sihvonen

78 Sihvonen

79 Nuikka Petter (ent. omistaja Jaakko Kaksonen)

80 Karvinen Eino

81 Parikka Jussi

82 Tilli Paavo

83 Kaipio Simo

84 Haatainen

85 Mustonen Antti

86 Jääskeläinen Pekka

7.7.2008 MaNu

Kyläkehuja Reuskulasta

Reuskula sijaitsi Sortavalan pitäjän rajalla, koskettaen osittain Laatokkaa (Möklahti), jossa syvin kohta oli 90 syltä. Järviä oli monia, ainakin 5, joista suurin ja kaunein oli Ahvenjärvi. Lampia oli 14 - 15 kappaletta. Kaikissa järvissä ja lammissa oli runsaasti kalaa, kalastuspaikkaa ei tarvinnut kaukaa hakea, joten kala oli monipuolinen ravinto sekä suolattuna että muuten laitettuna.

Kylässä oli 104 savua. Talot oli rakennettu niin, että lähes kaikista oli näköala Ahvenjärvelle tai muuhun vesistöön. Maatalous oli tietenkin pääelinkeino, harva kävi jossain muualla töissä. Lahdenpohja - Sortavala maantie halkoi kylän poikki sivuten kaunista Ahvenjärveä.

Kesällä usein turistit ja muut matkustajat pysähtyivät koulun kohdalle ihastelemaan kaunista maisemaa. Natrien pellot laskeutuivat loivasti Ahvenjärvelle ja kaunis vilja lainehti kesäisessä säässä Koivusaaren uinuessa Ahvenjärven keskellä. "Oi sitä näkymää".

Meidänkin ikkunoista näkyi Ahvenjärvi, pystyin hyvin seuraamaan, meneekö Natrin Olli omalle katiskalle vai ei, hän oli aamuvirkku ja oli jo kello viisi liikenteessä. Voin todistaa että Olli kävi omilla katiskoilla.

Marjalahden pohjukassa oli kivikkoinen matalikko, johon lokakuussa nieriän kutuaikaan nousi Laatokasta niin paljon nieriää, että hevoskyydillä rahdattiin kalaa pois. Meidänkin hevosen kyytiin lastattiin ahneuksissa niin paljon kalaa, että valjaiden rahkeet katkesi.

Kesävieras Helsingistä

Oli aurinkoinen kesäinen hellepäivä (aurinko suorastaan läkätti) vuosi oli 1943. Mie olin silloin kivärinmittane miehenalku.

Olin pihallamme ja näin, kun jyrkkää mäenrinnettä pihatietä ylös oli tulossa joku. Ensin näkyi sateenvarjo (ihmettelin, kuka ihme käyttää sateenvarjoa keskellä kirkasta hellepäivää). Hetken kuluttua alkoi näkyä variksenpesä, josta sojotti pitkiä sulkia. Arvelin niiden olevan Kuokan Pekon kukon peräpäästä, meidän pihatie kun kulki Pekon navetan takaa, jossa kanat majailivat. Hetken kuluttua huomasin, että meille oli tulossa joku naisihminen. Vieras lähestyi, huomasin korvissa ihmeellisen näköiset killuttimet, kun hän kumartui minuun päin ja kysyi suu levällään: Olet sie Eino? Silloin huomasin naisen verenpunaiset huulet. Ajattelin, onkohan hän teurastaja tytär. Samalla pöllähti jokin imelä haju päin kasvojani. En vastannut vieraalle mitään, vaan otin jalat alleni ja juoksin tupaan ja saman tien kamarinpuolelle. Huusin äidille mennessäni ”meil tulloo vieras, mää katsomaan”.

Näin ovenraosta vieraan, ihmettelin hänen ihmeellisiä vaatteita ja kenkiä. Ovenraosta leijaili sama imelä haju. Ihmettelin, että onpa kaupunkilaisella maha huonossa kunnossa, lieko syönyt liikaa rokkaa.

Kuulin myöhemmin, että kyseessä oli hajuvesi ja sen nimi on "Tuoksu".

Vieras kysyi, minne se Eino män, tuonnehan se kamarii. Hetken kuluttua tulivat etsimään ja löysivät minut sängyn alta. Aikansa maaniteltuaan minua (tuleha pois sieltä, Elinahan tää on, sillä on namusiikii siul) tulin pois sängyn alta. Elina pyyteli minnuu syllii, mut en mänt.

Kun Elina oli myöhemmin käynyt meidän savusaunassa ja tullut tallin ja navetan kautta mukanaan kunnon kotoiset "tuoksut", menin Elinan syliin. Parin päivän kuluttua olimme hyviä kavereita.

Eino Bergman