Elämänkaari

2008

Taistelutanner

Jaakkima

Jaakkiman seutu on ollut asuttua jo ainakin noin 4000 vuotta löydetyistä kivikauden esineistä päätellen. Näitä löytöjä on alueelta löydetty hyvin runsaasti, ja niitä säilytetään Suomen Kansallismuseon kokoelmissa Helsingissä. Pronssi- ja rautakaudelta on löytöjä hyvin vähän, mutta kaikesta päätellen on asutusta silloinkin ollut alueella. Tästä on todisteena Laatokan lounaispuolella sijainneet lukuisat linnavuoret, joihin asukkaat menivät puolustautumaan vainolaisia vastaan. Jaakkimasta on löydetty ainakin 5 linnavuorta, esim. Lahdenpohjan satamasta ulos Laatokalle johtavan reitin vasemmalla puolella oleva korkea vuori, jota nimitetään nimellä Linnakanta. Mahdollisesti on vieläkin vanhoja kivivalleja siellä havaittavissa.

Mitä kansanrotua on täällä asustanut on vaikea sanoa, mutta alkuperäiset karjalaiset lienevät tulleet seudulle noin puolitoista tuhatta vuotta sitten. Aikaisemmin asuneet ovat todennäköisesti sulautuneet tulokkaisiin. Täällä elettiin jokseenkin vapaina ja itsenäisinä yhdyskuntina ilman valtiollista yhteenliittymää. Idan ja lännen painostus kristinuskon ja kaupankäynnin sekä verotuksen takia johti ruotsalaisten ja slaavien väliseen kamppailuun alueen herruudesta. Kristinuskon vaikutus on kuitenkin tullut Karjalaan ja Suomeen idästä Mustaan mereen laskevien jokireittien kautta, sanat esim. risti, pappi, pakana ja raamattu ovat siitä todisteena.

Hävitys- ja ryöstöretkiä tapahtui puolin ja toisin. Esim. karjalaiset tekivät venäläisten avustamina retkiä kauas Länsi-Suomeen ja jopa Ruotsin puolelle asti. Ruotsalaiset tekivät ristiretkiä Suomeen kansan käännyttämiseksi kristinuskoon, ja vuonna 1293 Torkkeli Knuutinpojan johdolla suuren ristiretken Karjalaan, jolloin rakennettiin Viipurin linna. Seuraavana vuonna ruotsalaiset valtasivat venäläisiltä Käkisalmen linnan. Sodat jatkuivat Ruotsin ja Novgorodin välillä aina Pähkinäsaaren rauhaan asti 1323. Tässä rauhassa määrätty raja halkaisi Karjalan heimon kahtia: Laatokan rantamat jäivät venäläisille, kauempana rannasta olevat alueet ruotsalaisille. Ryöstöretket olivat kuitenkin molemminpuolisia rauhanjulistuksesta huolimatta ja rajoja siirrettiin sinne tänne. Rauhoja tehtiin: 1323 Pähkinäsaari (Petrokrepost), 1595 Täyssinä (Ruotsi levittäytyi Pohjois-Suomeen), 1617 Stolbova (jolloin Ruotsin valtakunta levittäytyi Pohjois-Karjalaan ja Inkerinmaalle), 1658-1661 Kardis, 1721 Uusikaupunki (jolloin Laatokan rantamat siirtyivät takaisin Venäjän hallintoon), 1743 Turku, 1809 Hamina (jolloin koko Suomi liitettiin Venäjään), 1920 Tartto (jolloin Suomi itsenäistyi), 1940 Moskova ja 1944 Moskova jälleen.

1600-luvun puolimaissa Ruotsi alkoi muuttaa valtaamillaan alueilla ortodoksista väestöä luterilaiseksi entistä kovemmin ottein, jonka johdosta alkuperäistä karjalaista väestöä pakeni kauemmas Sisä-Venäjälle, mm Tverin kuvernementtiin, jossa he vieläkin ovat säilyttäneet alkuperäisen kielensä. Tilalle muutti uudisasukkaita lutherilaistuneesta Savosta ja Karjalan kannaksen länsiosista. Jaakkimassa säilyi osa väestöstä alkuperäisinä ortodokseina, esim. Miklin kylässä oli ortodoksinen rukoushuone, tsasouna aina vuoden 1944 rauhaan asti.

Ruotsin ja Venäjän välinen raja ei ollut esteenä kaupankäynnille. Venäjän vesitiet jokia pitkin Laatokalle ja Suomenlahdelle olivat kaupankäynnin perustana. Jaakkiman kautta oli reitti Pyhäjärvelle ja aina Ouluun asti käyttökelpoinen. Veneet vedettiin jokia ja puroja pitkin, soiden poikki oli rakennettu kapulasiltoja, joiden jäännöksiä saattaa vieläkin löytyä syvältä suoperästä.

Jaakkima hallinnollisena yksikkönä esiintyy vasta 1600-luvun puolivälissä. Ruotsin hallinto teki ensimmäisen veroluettelonsa alueelta välittömästi Stolbovan rauhan jälkeen jo 1618. Alue oli veroluetteloissa jaettu Kurkijoen, Sortavalan ja Uukuniemen kesken staarostikuntiin venäläisten veronkanto- ja hallintoalueiden mukaan. Maat olivat siihen aikaan lahjoitettu tai vuokrattu aatelismiehille tai sotapäälliköille. Jaakkiman seurakunta on ollut olemassa jo varhain, sillä vuonna 1632 oli Jaakkimassa luterilaisena kirkkoherrana Simon Matthie. Mahdollista on, että ruotsalaiset olivat heti alueen vallattuaan asettaneet sinne luterilaisen papin. Vasta vuosina 1638 ja 1644 veronkantokirjoissa nimitetään aluetta nimellä pogosta, joka on myös kirkollista aluetta tarkoittava nimitys. Tietysti oli aikaisemmin ortodoksisen uskonnon valtakautena ollut kylissä rukoushuoneita, mm Sorolassa oli iso tsasouna, mutta näistä ei ole paljon kirjallisia tietoja jäljellä.

Kansan olot olivat alkeelliset ja usein vallitsi köyhyys ja puute. Maat oli etupäässä annettu virkamiesten ja upseerien hallittaviksi, jotka pitivät talonpoikia verotuksellaan ahtaalla, melkein orjina. Lisäksi oli kyliin majoitettu sotaväkeä, mm rakuunoita ja saksalaisia palkattuja ratsumiehiä, joita talonpojat joutuivat elättämään. Vuodet 1695 - 1697 olivat katovuosia, jolloin kansa näki nälkää ja kuoli kurjuuteen ja tauteihin niin että moni tauti jäi autioksi ilman asukkaita.

Vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi menetti Venäjälle koko kaakkoisen Suomen. Tsaari Pietari Suuri oli jo aikaisemmin lahjoittanut mm Jaakkiman pitäjän ruhtinas Dolkorukoville, mutta perui lahjoituksensa vuonna 1721. Tsaari Pietari II lahjoitti sitten Jaakkiman Pietari Suuren tyttärelle Elisabetille vuonna 1728. Silloin oli Jaakkimassa verokirjojen mukaan 1410 asukasta. Tultuaan keisarinnaksi Elisabet lahjoitti Jaakkiman vuonna 1743 kamariherra Mihail Vorontzoville. Myöhemmin jakaantui Jaakkima kahtia: osa lahjoitusmaatiloiksi ja osa kruunun eli valtion haltuun. Vuonna 1798 lahjoitettiin Lahdenpohjan hovi Aleksander Newskin luostarille, ja kruunun puolen talonpojat määrättiin lisäksi tekemään luostarille päivätöitä noin 9000 miestyöpäivää vuodessa!

Vuoden 1809 jälkeen jolloin Suomesta tuli Venäjän keisarin Suuriruhtinaskunta, alkoivat olot parantua. Suomen Venäjälle aikaisemmin luovutettu osa, ns Vanha Suomi liitettiin hallinnollisesti muuhun Suomeen, joka oli nyt kokonaan Venäjän hallussa. Vanhat lait, jotka olivat peräisin Ruotsin vallan ajoilta aina 1300-luvulta lähtien, olivat edelleen olleet yhtäjaksoisesti voimassa. Vuonna 1848 lunasti Suomen Suuriruhtinaskunnan hallitus (senaatti) Aleksander Newskin luostarilta Lahdenpohjan hovin, jonka rakennukset sijaitsevat edelleen vaneritehtaalle johtavan tien eteläpuoleisella mäellä, ja antoi sen talonpojille vuokralle ja vähitellen omaksi lunastettavaksi. Myös muut lahjoitusmaat lunastettiin vähitellen vuoteen 1890 mennessä ja luovutettiin niiden asujille omiksi perintömaiksi (isojako).

Olojen vakiintuessa myös henkinen elämä kehittyi. Uusi tiilikirkko oli rakennettu kuuluisan saksalais-suomalaisen arkkitehdin Carl Ludwig Engelin piirustusten mukaan vuonna 1850. Kirkon alaiset pyhäkoulut, joita oli parhaimmillaan Jaakkimassa jopa 50 kappaletta, olivat opettaneet kansalle kristinopin ohella myös luku- ja kirjoitustaitoa. Kiertokouluja joiden opettaja kiersi kylästä toiseen, oli ollut vuodesta 1865 lähtien. Ajatus kansakoulun perustamisesta herätettiin jo vuonna 1870, mutta vasta 1877-1878 rakennettiin ensimmäinen varsinainen koulurakennus. Se sijaitsi kirkkoa vastapäätä paikassa, jossa nykyisin on tiilinen valkoinen koulurakennus vuodelta 1928 (vuosiluku on edelleen koulun seinässä). Vuonna 1939 ennen sodan syttymistä oli Jaakkimassa 15 kansakoulua, yliopistoon johtava 8-luokkainen oppikoulu, suuri kristillinen kansanopisto ja miesten kotiteollisuuskoulu. Lisäksi lukuisat eri alojen yhdistykset järjestivät opetusta mitä moninaisemmilla aloilla, mm. maamiesseura, maatalousnaiset, maatalouskerhot nuorille ja lapsille, kalastusseura, metsänhoitoyhdistys, monet kuorot ja urheiluseurat. Poliittista toimintaa edustivat mm Jaakkiman Työväenyhdistys, Maalaisliiton paikallisosasto, oikeistolainen Kansalliseura, ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehneet Suojeluskunta ja naisten Lotta-Svärd-järjestö.

Kun Jaakkima sijaitsi muinaisen kauppatien varrella, oli kaupankäynti tuttua. Pietari Suuren perustettua Pietarin kaupungin vilkastui koko Laatokan ympärillä kaupankäynti suuresti. Tosin tsaarin pakkokäskyllä tuli jokaisen pitäjän silloisessa Karjalassa kustantaa ja rakentaa yksi kivitalo Pietariin, mikä tietysti rasitti köyhiä kuntia suuresti. Kuitenkin aina vain suuremmaksi kasvava Pietarin väkiluku tarvitsi erilaisia rakennustarvikkeita, polttopuita ja etenkin elintarvikkeita. Myös tuotiin Pietarista esim jauhoja ja suolaa tärkeimpinä tuontitarvikkeina. Laivanrakennus kehittyi Jaakkimassa suuresti. Purjelaivakauden aikana olivat laivat malliltaan Pietari Suuren aikoinaan Hollannista toimittamien mallien mukaisia ja kehnoja purjehtimaan. Taito kehittyi ajan mukana ja laivat suurenivat ja paranivat hyviksi Laatokan purjehtijoiksi.

Öljyn käytön lisääntyessä ennen ensimmäistä maailmansotaa tuotiin Bakusta sekä oljyä että naftaa Venäjän jokia pitkin laivoilla ja proomuilla Laatokalle. Lahdenpohjan satamaan rakensi ruotsalainen Nobel-Standard-öljy-yhtiö, jolla oli öljylähteitä Bakussa, suuret öljysäiliöt mäen rinteeseen sataman pohjoispäähän. Tästä öljytuotteet vietiin junalla edelleen sisämaahan. Koska Suomi ei ollut viljatuotteiden osalta omavarainen, rakensi Suomen valtio ennen ensimmäistä maailmansotaa Lahdenpohjan satamaan 10 suurta tavaramakasiinia. Venäjän ulkomaankauppa kulki sota-aikana huomattavalta osalta länsimaihin Suomen kautta. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1918 päättyi tämä liikenne ja makasiinit purettiin vähitellen pois. Kaksi viimeistä makasiinia tuhoutui sodan aikana vuonna 1942 venäläisen pommituksen tuhoamina.

Moni jaakkimalainen sai aikanaan töitä etenkin Pietarin kaupungissa. Esim vuonna 1900 oli Jaakkiman väkiluku 12 448 henkeä, joista passilla töissä Venäjällä 1927 henkeä. Lumivaaran erottua Jaakkimasta vuonna 1923 väheni väkiluku 5000 hengellä. Vuonna 1939 oli Jaakkiman väkiluku 9300 asukasta ja lisäksi lisäksi vuonna 1924 erotetussa Lahdenpohjan kauppalassa noin 2000 henkeä.

Talvisodan jälkeen vuonna 1940 siirtyi väki kokonaisuudessaan vapaaehtoisesti muualle Suomeen. Jatkosodan alettua vuonna 1941 ja Jaakkiman taistelujen tauottua alkoi siviiliväki siirtyä tilapäisistä asuinpaikoistaan takaisin kotitanhuvilleen. Oli kiire saada sadonkorjuu alkamaan ennen talven tuloa. Koska sota ei ollut tuottanut paljon vahinkoa alueella, oli työkykyisen väestön paluu helpohkoa. Normaalit siviilitoimet kuten posti, sähkö, leipomot, kaupat ja ravintolat aloittivat toimintansa siinä laajuudessa, kuin se oli sodan jatkuessa mahdollista. Koulut aloittivat toimintansa vasta syksyllä 1942.

Rauhan tultua syksyllä vuonna 1944 muutti Jaakkiman väestö taas uudelleen kodeistaan jäljelle jääneeseen Suomeen.

Lukutaito

Oman mielenkiintoisen tutkielmansa muodostaa kysymys kirjoitustaidon kehittymisestä Jaakkimassa. Kirjoitustaidottomia oli vielä 1880 luvulla melko runsaasti. Tosin silloin jo jokainen kunnan ja seurakunnan luottamusmies itse omakätisesti kirjoitti nimensä pöytäkirjojen alle, vaikka se kymmenen parikymmentä vuotta aikaisemmin saattoi ollakin harvinaisempaa, jolloin nimikirjoituksen sijasta piirustettiin puumerkki. Puumerkkien historia kuitenkin toisaalta osoittaa, ettei niiden käyttö aina tarvinnut olla merkkinä kirjoitustaidon puuttumisesta, vaan puumerkki oli monessa tapauksessa asianomaisen käyttäjän tunnusmerkki tai määrätyn suvun tai talon merkki, eräänlainen aatelisvaakuna, jota aina käytettiin silloin, kun allekirjoitusta tarvittiin ja missä nykyaikana suoritetaan nimikirjoitus. Jaakkimassa

kirjoitustaito kehittyi niin, että kirjoitustaidottomien lukumäärä osoitti huimaa laskua kolmekymmenluvulle tullessa, jolloin heitä oli enää vajaat pari sataa henkilöä. Jos heidänkin joukossaan oli ikivanhuksia ja monin tavoin sairaita, niin sekään lukumäärä ei ole mitenkään koululaitoksen syytä. Koulu oli korkealla tasolla Jaakkimassa ja teki tehtävänsä.

Varsin tyystin ilman lukemisen taitoa olevia oli tietenkin huomattavasti vähemmän. Vuosisadan vaihteessa heidän lukunsa oli korkein, mutta vähenee sekin 1930 luvulle tullessa.

Jaakkiman väestön jakaantuminen sukupuolen mukaan ja väkiluvunmuutokset vuosina 1880, 1890, 1900, 1910, 1920 ja 1930

Vuosi Miehiä Naisia Vuoden lopussa

1880 4.297 4.351 8.648

1890 5.196 5.392 10.588

1900 6.103 6.345 12.448

1910 6.077 6.243 12.320

1920 6.306 6.619 12.925

1930 4.169 4.292 8.461

Passilla Venäjällä

1900 883 1.044 1.927

1910 887 1.016 1.903

1920 868 709 1.577